Turvallisuusympäristömme on muutoksessa, johon on ollut vaikea varautua. Perinteisesti tarkastelemme riskejä, jotka vaarantavat valtioiden väliset rauhanomaiset suhteet. Hiljalleen hiipiviä uhkia on vaikea nähdä ennen kuin ne voimistuvat ja osuvat kohdalle. Tutkijat ovat kyllä puhuneet ilmastonmuutoksesta ja ympäristökatastrofista vuosikymmeniä, mutta yhteiskunnan muutoskykyyn lisääntynyt tieto on vaikuttanut hitaasti. Tarvitaan siis entistä vahvempia viestejä herättelemään meitä todellisuuteen. Näitä onkin alkanut tulla esimerkiksi Euroopan unionista.
”Eurooppa on maailman nopeimmin lämpenevä maanosa, ja ilmastoriskit uhkaavat sen energia- ja elintarviketurvallisuutta, ekosysteemejä, infrastruktuuria, vesivaroja, taloudellista vakautta ja ihmisten terveyttä.” Euroopan ympäristökeskuksen 11.03.2024 julkaisemassa arviossa ilmastoriskit ovat kriittisellä tasolla ja ne voivat kehittyä katastrofaalisiksi ilman kiireellisiä toimia. (eea.europa.eu)
”Ilmastonmuutos ja ympäristön heikentyminen muodostavat suoran uhan Euroopan kilpailukyvylle, joka on riippuvainen luonnonvaroista. Ympäristön muutokset aiheuttavat merkittäviä riskejä Euroopan taloudelliselle hyvinvoinnille, turvallisuudelle ja elämänlaadulle.” Näin uutisoi YLE 29.9.2025 Euroopan ympäristökeskuksen uunituoreesta Euroopan ympäristön tilaa käsittelevästä raportista. (yle)
Olemme jo nähneet Euroopassa, kun ilmastonmuutoksesta aiheutuvat sään ääri-ilmiöt muuttavat elinympäristöämme metsäpalojen, helleaaltojen ja tulvien myötä, mutta sekään ei ole ollut tarpeeksi siihen, että kiireelliset toimet ilmastonmuutoksen hillinnässä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa olisi aloitettu.
YK:n COP30-ilmastokokous Brasiliassa käytiin marraskuussa 2025. Ilmastoneuvotteluiden tulokset eivät vakuuttaneet laajasti tutkijoita ja ympäristöjärjestöjä, koska ne eivät olleet riittävät suhteessa haasteisiin, joita ilmastonmuutos asettaa maailmalle. Pohjolaa lämmittävien merivirtojen (Atlantin termohaliininen kierto eli AMOC, Atlantic meridional overturning circulation) pysähtymisskenaario nostatti sentään mediassa ”pitääkö olla huolissaan” -keskustelua.
Kestävyysmurros haastaa ajatteluamme yhteiskunnan turvallisuudesta
Kokonaisturvallisuus on Suomen toimintamalli, jossa yhteiskunnan kriittiset toiminnot turvataan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyöllä. Se muodostaa perustan suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyydelle eli resilienssille. Toimintamalli kuvataan yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa. Pohdintaa herättää kuitenkin se, onko kokonaisturvallisuuden lähestymistapa tarpeeksi muutoskykyinen turvallisuusympäristön muuttuessa nopeasti ja jopa ennakoimattomasti, kun maapallon kriittiset keikahduspisteet (Global Tipping Points) ovat vaarassa ylittyä. Ne ovat kriittisiä kynnyksiä, joissa ilmasto- ja ympäristöpaineet voivat johtaa äkillisiin ja peruuttamattomiin muutoksiin. (global-tipping-points.org)
Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa strateginen tehtävä 37 on otsikoitu ennakoivasti: Ympäristön muutosten, luontokadon ja ilmastonmuutoksen havainnointi ja seuranta sekä niistä aiheutuvien uhkien torjunta ja muutoksiin varautuminen. Sija 37 ei varsinaisesti kerro turvallisuusuhan tärkeydestä mutta kyllä häivyttää aikamme merkittävät turvallisuusuhat strategian syövereihin. Painoarvo on yhteiskunnallisessa keskustelussa toistaiseksi vähäinen mutta antaa toisaalta mahdollisuuden tarttua ilmasto- ja ympäristöturvallisuuteen kokonaisturvallisuuden hengessä. (Turvallisuuskomitea)
Ilmasto- ja ympäristöturvallisuus osana kokonaisturvallisuutta kaipaa selkeän viitekehyksen, jolla turvallisuusympäristön muutoksen tärkeyttä on helpompi ymmärtää. Tällainen viitekehys on kestävyysmurros, joka kuvaa syvällistä muutosta kohti ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää yhteiskuntaa. Kyse ei ole perinteisestä turvallisuusajattelusta, koska ilmasto- ja ympäristöriskien toteutuessa ei ole enää paluuta entiseen normaaliin.
Kestävyysmurros auttaa asemoimaan kokonaisturvallisuuden laajempaan kehityskulkuun, jossa rakennetaan yhteiskunnan resilienssiä, joka luo uutta kestävään kehitykseen ankkuroituvaa turvallisuuskulttuuria. Itse murros tekee toki yhteiskunnasta lyhyellä aikavälillä haavoittuvaisemman, kun luovutaan fossiilisesta energiasta. Pitkällä aikavälillä uusiutuvan energian käyttöönotto lisää energiaomavaraisuutta ja siten huoltovarmuutta.
”Turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja kilpailukyky ovat nousseet tärkeiksi EU:n painopisteiksi viime vuosien epävakaan maailmanpolitiikan vuoksi. Raportissa muistutetaan, etteivät tavoitteet eivät ole ristiriidassa ilmasto- ja ympäristötavoitteiden kanssa. Päinvastoin ilmastonmuutoksen hillintä, siihen sopeutuminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vahvistavat myös Euroopan turvallisuutta ja taloudellista kilpailukykyä.” Näin ympäristöministeriö 6.10.2025 tiedotteessaan Euroopan ympäristökeskuksen Euroopan ympäristö 2025 -raportista. (Valtioneuvosto)
Siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin kuten tuuli- ja aurinkovoimaan voi vaikuttaa henkiseen kriisinkestävyyteen ja luottamukseen oikeudenmukaiseen vihreään siirtymään. Tästä on paljon esimerkkejä Suomessa, kun paikallisyhteisöissä on merkkejä ympäristökonflikteista ihmisten jakaantuessa kannattajiin ja vastustajiin. Siksi on tärkeää, että vihreän siirtymän hankkeiden sosiaalista hyväksyttävyyttä turvataan määrätietoisesti panostamalla konfliktien ymmärtämiseen ja ratkaisumallien kehittämiseen. Kyse on demokratian roolista kokonaisturvallisuudessa. Demokratia mahdollistaa kansalaisten osallistumisen turvallisuuskysymysten käsittelyyn, mikä lisää luottamusta ja ymmärrystä turvallisuustoimista, joihin vihreän siirtymän hankkeet usein liittyvät varsinkin huoltovarmuuden näkökulmasta.
Ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen osaaminen kokonaisturvallisuuden ytimessä
Hallituksen Aluekehittämispäätös 2024–2027 sisältää ensimmäisen kerran kokonaisturvallisuuden. Alueilla on omat vahvuutensa ja erityispiirteensä myös varautumisen näkökulmasta. Kriiseillä on usein alueellinen ja paikallinen ulottuvuus. Ilmasto- ja ympäristöturvallisuuden edistäminen on mitä suurimmassa määrin alue- ja paikallistason toimia, koska kyse on ilmastonmuutoksen sopeutumisesta ja ilmastoriskien hallinnasta. Tätä tukee hyvin myös Valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmasta vuoteen 2030, jonka otsikko on Hyvinvointia ja turvallisuutta muuttuvassa ilmastossa.
”Alueilla ja kunnissa tehtävillä valinnoilla on huomattava vaikutus ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja varautumisessa. Monet käytännön toimet muuttuvan ilmaston moninaisiin seurauksiin varautumiseksi vaativat sitoutumista ja panostusta toimeenpanoon juuri alue- ja kuntatason toimijoilta.” (mmm.fi)
Tässä astuu kuvaan ammattikorkeakoulujen mahdollisuus kasvaa kokonaisturvallisuuden uudistajana. Ammattikorkeakoulun tehtävänä on koulutuksen lisäksi harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI). Lisäksi ammattikorkeakouluilla on tarvittavat paikalliset, alueelliset, kansalliset ja kansainväliset verkostot kestävän kehityksen edistämiseen ja kestävyysmurroksessa suunnannäyttäjänä toimimiseen. Tämä on myös kestävän ja vastuullisen TKI-toiminnan ydintä.
Korkeakouluilla on kyky katsoa hetkellisten turvallisuusuhkien yli pitkäkestoiseen yhteiskunnan resilienssin rakentamiseen. Ilmasto- ja ympäristöturvallisuuteen satsaaminen on tulevaisuuden vastuunkantoa ja kestävyystyötä vaikuttavimmillaan.
Vuoden 2025 Linnan juhlien teemana oli koulutus ja sivistys suomalaisen yhteiskunnan rakentajana. Turvallisuusympäristömme muuttuessa ennennäkemättömällä tavalla ilmasto- ja ympäristöturvallisuuden uhkien paineessa, korkeakoulujen vaalima sivistys onkin kehittynein keino luoda ajattelussamme muutos, jonka dokumentaristi John Webster Tulevilla rannoilla ilmastonmuutosdokumentissa hienosti muotoilee:
”Meidän tulee kyetä lastemme ja lastenlastemme lisäksi rakastamaan lapsia joita emme itse tapaa, maailmaa jota emme tule näkemään, ja asioita joista emme itse hyödy. Vain niin kykenemme estämään dystopian, jonne muutoin olemme matkalla.”
_ _ _ _
Jyri Wuorisalo, EU:n ilmastolähettiläs ja TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu