Suomeen on asetettu kunnianhimoinen tavoite nostaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) menot 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta tarkastellaan usein pelkästään valtion budjettipäätösten, korkeakoulujen ja yritysten toiminnan kautta. Silti yksi keskeinen toimijaryhmä jää usein mainitsematta – kunnat. Tämä on sääli, koska kuntien päätökset määrittävät, syntyykö paikkakunnalle ympäristö, jossa yritykset uskaltavat kasvaa, osaajat haluavat jäädä ja uudet ratkaisut pääsevät käyttöön.
Kunnat eivät perinteisesti ole TKI-rahoituksen suurimpia “maksajia” tai saajia, mutta ne ovat tärkeitä kasvun ja muutoksen mahdollistajia: ne kokoavat ekosysteemejä, avaavat dataa, kehittävät kokeiluympäristöjä ja tekevät hankintoja, jotka voivat synnyttää markkinoita uusille ratkaisuille. Tästä hyvä esimerkki ovat yliopistokaupunkien ekosysteemisopimukset valtion kanssa(Laasonen et al. 2025) Siksi kansallinen tavoite heijastuu väistämättä myös kuntastrategiaan ja arjen päätöksiin. Kunnat ovat tärkeitä kestävän kehityksen ja YK:n Agenda2030:n edistäjiä(Kuntaliitto 2025). Täten kuntien rooli korostuu taloudellisen kestävyyden ulottuvuuden kehittämistyössä, koska paikallisen elinkeinoelämän kehittäminen on syvästi yhteydessä kunnan päätöksiin ja yritysalueisiin. Ekologisen kestävyyden ja ilmastomuutokseen sopeutumisen hanketyössä kunnat ovat keskeisiä toimijoita, joiden asiantuntijuus, viranomaistyö ja alueen tuntemus tekee hankkeista vaikuttavia.
Ammattikorkeakoulut ovat tärkeä tuki maakuntansa kunnille TKI:ssa. Esimerkiksi Turun AMK on reilun vuoden ajan tiivistänyt kuntayhteistyötään Kuntien kansainvälisen TKI-osaamisen kasvattaminen ( lyh. TKI-profiilit) -hankkeen (AKKE-rahoitus/Varsinais-Suomen liitto) puitteissa ja saanut hankkeen kautta myös syötteitä tukitoimiensa kehittämiseen. Hanketyö yhdessä kuntien kanssa on korostanut TKI-kyvykkyyksien ja yhteistyön merkitystä kuntien TKI-toiminnan kasvattamisessa. Kuntatoimijat ovat usein yksin ideoidensa kanssa ja tekevät TKI-valmistelutyötä oman työn ohessa, joten ammattikorkeakoulujen tai TKI-asiantuntijoiden tarjoama koordinointi- ja fasilitointiapu koettiin jatkossakin tärkeäksi.
TKI on kunnalle ennen kaikkea kyvykkyys-ja resurssikysymys: miten kunta tekee valintoja, rakentaa kumppanuuksia ja käyttää omia vipujaan viisaasti. Tässä muutama käytännön suunta kunnille:
1) Tee TKI:stä osa kunnan strategian toteuttamista – ei erillinen projekti
Kuntastrategiassa kannattaa sanoittaa selkeästi:
- millä toimialoilla kunta hakee kasvua ja kehitystä,
- millaisia osaamisia se haluaa vahvistaa,
- mihin kumppanuuksiin se sitoutuu (korkeakoulut, yritykset, kehittäjäverkostot).
Kun suunta on kirkas, TKI ei ole irrallinen “hankemaailma”, vaan tapa toteuttaa kunnan elinvoima-, ympäristö- ja kestävyys – sekä sosiaalipolitiikkaa.
2) Rakenna kokeiluympäristöjä ja avaa ovia pilotoinneille
Kunta omistaa arjen toimintaympäristöjä, joissa uutta voidaan kokeilla: esim. liikenne, rakennettu ympäristö, energia, koulutus, hyvinvointipalvelut, kulttuuripalvelut, data ja digipalvelut sekä ympäristö- ja luonnonsuojelupalvelut. Kun kunta kykenee tarjoamaan hallittuja pilotointialustoja –ja mahdollisuuksia, se laskee yritysten kynnystä kehittää ja testata ratkaisuja sekä luo kestäviä kumppanuuksia ja kestävän kehityksen mukaisia uusia ratkaisuja.
3) Hyödynnä alueelliset ja EU:n rahoituskanavat järkevästi
Moni kunta tekee jo kehittämistä Rakennerahastot-rahoituksella, mutta jatkossa kilpailu rahoituksesta kovenee, kansallinen rahoitus pienenee ja vaatimustaso nousee. Tämä korostaa kahta asiaa:
- omarahoituksen ja toteutuskyvyn suunnittelua etukäteen
- hankesalkun johtamista: mihin panostetaan, mitä lopetetaan, mitä viedään pysyväksi toiminnaksi.
Hyvin johdettu rahoituksen hyödyntäminen ei tarkoita “enemmän hankkeita”, vaan parempaa vaikuttavuutta ja jatkuvuutta.
Lopuksi: TKI-tavoite on kunnalle mahdollisuus – jos se käännetään arjen teoiksi
Kansallinen 4 prosentin tavoite ei siis toteudu pelkällä puheella tai yksittäisillä ohjelmilla. Se toteutuu paikallisesti. Kun kunta tekee TKI:stä osan elinvoiman johtamista, se ei “osallistu TKI-talkoisiin” vain velvollisuudesta. Se rakentaa samalla omaa tulevaisuuden kilpailukykyään ja kuntalaisille hyvää paikkaa asua ja elää.
_ _ _ _
Timo Mieskonen , erityisasiantuntija, Turun Ammattikorkeakoulu
Jenni Suominen, erityisasiantuntija, Turun Ammattikorkeakoulu
_ _ _ _
Viitteet
Valtteri Laasonen, Juho Nyman, Henri Helve, Johanna Leväsluoto, Juha Oksanen, Kirsi-Maria Hyytinen 2025. Kaupunkien innovaatioekosysteemit : Valtion ja yliopistokaupunkien ekosysteemisopimusten (2021–2027) toteutuksen väliarviointi, Työ-ja elinkeinoministeriö
Kuntalitto 2025: Kestävä kehitys | Kuntaliitto.fi Viitattu 3.6.2026